On paljon ihmisiä, jotka ovat niin varmoja näistä vauva-asioista ja niin ehdottoman varmoja siitä, että he haluavat vanhemmiksi, ettei mikään heitä pidättele vauvantekoaikeissa. Keskenmenon jälkeenkin he vain ryhtyvät kaikkeen uudestaan ja saavat voimaa siitä, että he ovat kuitenkin voineet tulla raskaaksi.
Minä en kuulu niihin ihmisiin. Ja minun mieheni seuraa minun mielialojani ja toiveitani tässä asiassa.
Vaikka kuinka tilastollisesti kaksi keskenmeno peräkkäin on ihan normaalia, henkisesti yksilön tasolla se ei tunnu siltä. Ehkäpä muistatte, että jouduin ensimmäisen keskenmenoni jälkeen prosessoimaan tosi paljon seuraavaa raskautumisyritystä ja käytimme kondomiakin hetken aikaa, koska minun pääni ei ollut valmis uuteen lapsimahdollisuuteen. Nyt toisen keskenmenon jälkeen tilanne on vielä hankalampi. En oikeasti tiedä, miten tästä eteenpäin.
Mitä jos tässä on jokin tarkoitus, ettei meille tule lasta? Ehkä meillä on niin huonot geenit tai meistä tulisi niin huonoja vanhempia, ettei meille voi tulla lasta ja siksi kaikki menee kesken? Ehkä meidän ei kannata enää uhmata tätä tarkoitusta ja edes yrittää sitä?
Mitä jos tämä onkin tarkoitettu meille kasvuksi, ettemme ottaisi elämää ja hyviä asioita liian itsestäänselvyytenä? Mitä jos me tarvitsemme tällaisen pitkän valmistautumisen vanhemmuuteen? Ehkä meidän pitäisi yrittää uutta raskautta mahdollisimman nopeasti?
Miten tästä mennään eteenpäin? Miten mieli, sydän ja mikään koko ihmisessä toipuu siitä, että meille ei taaskaan tullut Vauvaa?
Olen myös itse paljon pohtinut näitä tarkoitus-asioita. Olen päätynyt siihen, että elämä on absurdia. Ei ole mitään tai ketään joka ohjaisi miä kenellekin tapahtuu tai varmistaisi, että koetukset jakautuvat reilusti. Itse voi tietysti löytää asioille tarkoituksia, koska elämä on miekekkäämpää niin. Itse olen oppinut todella paljon lapsettomuuskriisin kautta ja osaan nyt paremmin kohdata ihmisiä, joilla on muunkinlaisia kriisejä.
VastaaPoistaÄlä ajattele, että teillä olisi huonot geenit tai teidän olisi jostain muusta syystä tarkoitus olla lapsettomia. Teille nyt vain on sattunut kaksi ikävää onnettomuutta ja kukaan ei voi tietää miten seuraavalla kerralla kävisi. Ainoa mitä voit tehdä on miettiä, onko vielä voimavaroja uuteen yritykseen kävi siinä miten kävi ja jos ei ole niin mitä muita vaihtoehtoja on.
Tsemppiä sinne! Itse pohdin kuinka monta IVF-rundia jaksan tehdä, jos tämä ensimmäinen kerta ei onnistu...
Tsirpukka, kiitos tästä! <3 Elämä on kyllä käsittämätön asia eikä sitä voi ymmärtää. Ei ainakaan nyt, kun sitä elää. Mutta ihan varmasti kaikesta löytää jotain myönteistäkin ja kaikki kokemukset ja tapahtumat elämässä kasvattavat ja auttavat taas eteenpäin uusiin kokemuksiin ja toisten ymmärtämiseen. Ihan niin kuin sanoit.
PoistaTsemppiä sinnekin!
Niin tuttuja ajatuksia. Olin toisen keskenmenon jälkeen niin romuna, että jouduin miltei lataamoon. Silloin en edes tajunnut kuinka syvällä rämmin. Jälkikäteen ihmettelen, että olen vielä elossa. Edelleenkään ei ole mitään järjensanaa, jolla olosi tulisi paremmaksi. Ei se tule sanan voimalla. Ja vaikka tuntuu ettei millään ilveellä, niin ehkä se kuitenkin helpottaa. Pakkohan sen on.
VastaaPoistaTulin neljä kuukautta toisen keskenmenon jälkeen taas raskaaksi, se helpotti minua. En kyllä voi ymmärtää kuinka oli mahdollista tulla raskaaksi, kun makasin vain ameebana sängynpohjalla. Päivät suoritin työpaikkani osoittamia tehtäviä rimaa hipoen ja illat nukuin. Yöt itkin. Jossain välissä mies kuitenkin sai minuun sen verran eloa (syytetään juhannusta) ja nyt olen onnellinen 16 viikkoisen kantaja.
Haluaisin luoda sinulle toivoa ja valon pilkahdukset synkkyyden keskelle. Kaikki on mahdollista vaikka siihen ei enää uskoisikaan. Uskalla myös hakea apua ulkopuoliselta, minunkin olisi pitänyt. Ja jos et hae, niin kerro meille miltä tuntuu, ainakin täällä ymmärretään joten kuten, mitä käyt läpi. Ja tahto auttaa on valtava, vaikka keinoja ei hirveästi olekaan. Jaksamista!
Hei Valmis äidiksi ja kiitos kokemuksesi jakamisesta! Vertaistuki tuntuu kyllä tosi hyvältä ja lohdulliselta. Ja antaa se toivoa, että muillakin on kaiken tämän jälkeen elämä jatkunut.
PoistaOlen menossa nyt ensi alkuun työpsykologin juttusille. Katsotaan sitten muuta sen jälkeen.
Ihanaa odotusta Sinulle - ole onnellinen, mutta älä pelkää!