torstai 15. maaliskuuta 2018

Ei pyydetty kummiksi, ei

Minun ystäväni on saanut toisen lapsensa. Sellainen ystävä, joka on ollut ystäväni jo vaikka kuinka kauan ja jonka kanssa olemme olleet läheisiä, jakaneet iloja, suruja ja joskus jopa asunnonkin. Totta kai olemme sopineet jo kauan sitten myös sen, että olemme toistemme esikoisten kummeja.

Hänelle syntyi esikoinen muutama vuosi sitten. Minua ei pyydetty kummiksi. Selityksiä tähän asiaan oli - mutta olen unohtanut ne kaikki. Jokunen viikko sitten hänelle syntyi toinen lapsi. Olin tietysti varma, että hänen kummikseen minut nyt pyydetään.

Luin facesta, että lapsen ristiäiset olivat jo. Kummeja kiiteltiin ja tägättiin. Arvasitte varmaan, että minä en ollut yksi heistä.

Miksi minä silti edelleen kelpaan kuuntelemaan parisuhdehuolia, vaikka minulle ei jakseta edes ilmoittaa ristiäisistä? Miksi minä istun lattialla viihdyttämässä lapsia, vaikka en kelpaa heille läheiseksi aikuiseksi? Miten minuun on pokkaa ottaa edelleen yhteyttä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Ovatko lapset muuttaneet tätä ystävääni ("ystävääni") vai lapsettomuus minua vai mistä h*istä tässä on kyse?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti