tiistai 29. toukokuuta 2018

Kolmas keskenmeno

Olen tässä kuussa saanut kolmannen keskenmenoni. En kertonut teille edes siitä, että olen raskaana. En pystynyt, sillä arvasin, että tässä kävisi näin. Tai en varmaankaan arvannut, mutta pelkäsin.

Taas se oli viikolla kymmenen. Taas sitä edelsi tosi kurjat viikot, kun minulla oli kaikenlaisia alkuraskauden vaivoja kuten monta viikkoa jatkunut kuvotus, valtava väsymys, monien paikkojen arkuus, jossain vaiheessa alkanut tiputteluvuoto, aistien herkkyys jne. Tavallisia raskauteen liittyviä asioita, mutta tuskastuttavaa käydä läpi turhan takia. Taas kävin läpi saman ruljanssin neuvolan, verikokeiden, varhaisultran varaamisen, terveyskeskuslääkärin ja gynekologin luona. Erona oli tällä kertaa vain se, että sen lisäksi, että keskenmeno kotona oli kivulias ja runsaasti vuotava, jouduin myös lääkkeelliseen tyhjennykseen. Kaikki "materiaali" ei ollut tullut ulos. Lääkkeellinen tyhjennys ei tuntunut miltään eikä vuotanut juurikaan, mutta siitä peloteltiin kaikenlaista. Nyt olen käynyt läpi sen kaiken ja alan olla taas normaalitilassa.

Olen ollut ihan tosi rikki. Jouduin olemaan sairaslomallakin muutaman päivän, koska en vain pystynyt työhöni. Tähän mennessä en ole ollut keskenmenojen vuoksi pois töistä. Olen pitänyt sitä osoituksena siitä, että olen aika pärjäävä ja kova mimmi. Nyt silläkään ajatuksella ei ollut enää väliä. Sama se, pärjäänkö vai en.

Kaikki ajatukseni on kiteytynyt siihen, että tunnen olevani jotenkin rikki ja viallinen. Tai siis minä olen rikki ja viallinen, ei se ole pelkkä tunne.

Pelkään, että tulen taas raskaaksi ja sama ruljanssi alkaa alusta. Pelkään, etten saa koskaan lasta. Pelkään, että mieheni on salaa minuun pettynyt. Pelkään, että mieheni jättää minut viimeistään viisikymppisenä ja hankkii lapsen toisen kanssa. Pelkään, että teen jotain tosi tyhmää, kun alan olla niin surullinen ja katkera.

Gynekologilta sain lähtiessäni käteeni lapun keskenmenon fyysisistä ja psyykkisistä vaikutuksista. Siinä sanottiin, että on varmasti lohdullista tietää, että vain yksi prosentti keskenmenoja kokeneista kokee sen kolme tai sitä useamman kerran. Jotenkin aivan helvetin lohdullista tietää.


6 kommenttia:

  1. Voimia, joskus maailma on niin epäreilu paikka <3

    VastaaPoista
  2. Lähetän paljon halauksia täältä! Suru tuli puolestanne.
    Voimia! Nyt kuuntelet omaa jaksamista ja olet suosiolla sairaslomalla.
    Hyvä, että olo alkaajo jonkin verran helpottamaan.

    VastaaPoista
  3. Paljon voimia ja jaksamista ♥♥♥ Minäkin tulin hyvin surulliseksi puolestanne!

    VastaaPoista
  4. Voi olen niin pahoillani :( tuohon prossakerhoon kuuluvana haluan kuitenkin lohdutella, että toivoa yhä on. Mutta ymmärrän täysin, että uusi raskaus pelottaa. Voimia ❤️

    VastaaPoista
  5. Voi surku, olen todella pahoillani ❤️
    Älä syytä itseäsi, se on ihan turhaa.

    VastaaPoista