Eilen uutisissa puhuttiin siitä, kuinka suomalaisten parien -jopa opiskelijoiden, härreguud!- seksielämä on vähentynyt verrattuna johonkin. En nyt muista mihin. Meille yhdellekään työelämässä olevalle kolmekymppiselle pariskunnalle tämä ei ollut kuitenkaan mikään uutinen.
Toden totta, seksi sen kuin vähenee. Mutta katsokaa ympärillemme, niin huomaatte, että toden totta, maailma sen kuin muuttuu. Verrattuna siihen johonkin täällä on koko ajan enemmän kiirettä, stressiä, painetta, väsymystä, huolia, masennusta, hätää, ahdistusta, vaatimuksia, suoritusvelvollisuuksia ja sen sellaisia. Suurempi uutinen mielestäni olisi se, jos pariskunnat tämän kaiken keskellä vain naisivat enemmän ja enemmän.
Meidän elämä ainakin on kaiken tämän työn ja työelämässä pysymisen perässä juoksemisen vuoksi niin kiireistä, stressaavaa ja väsyttävää, että ei peitto tosiaan heilu kovinkaan usein. Meistä kumpikin valitsee useimpina iltoina mielummin käpertymisen yhdessä nukkumaan kuin virittäytymisen seksiaktiin. Jos aamulla ei ehdi, koska pitää mennä töihin, päivällä ei pysty, koska ollaan töissä, illalla ei jaksa, koska on niin väsynyt töistä ja yöllä ei kannata, koska pitää jaksaa taas seuraavana päivänä töihin, herää kysymys, miten kenelläkään on mahdollisuutta ikinä seksin harrastamiseen.
Himo voi varmasti haalistua huolien alle, mutta kyllä myös seksi voi jäädä kiireen jalkoihin. Mahtaakohan tässä olla syy siihenkin, ettei meillä vielä(kään) ole Vauvaa: sitä ei synny ilman seksiä. Ja siihen taas ei ole aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti