PikkuMurussa puhutaan siitä, millaista on olla yli kolmekymmentä, naimisissa ja lapseton.
Siihen liittyy paljon kyselyitä, suuri määrä kommentteja, seksiä jolla on tarkoitus, harmitusta, kohteliasta vaikenemista, mahan tuijottelua, määrittelemättömiä haaveita, mielen pahoittamista, yksinäisyyttä, vapauden kokemista, ratkaisujen tekemistä, ulkopuolisuutta, selittämätöntä kaipausta, loputonta toivomista, kuukautisten mukaan elämistä, uudenlaisten kysymysten pohtimista, vitamiinien syömistä, elintapojen pohtimista, jatkuvaa odottamista.
Minä olen yli kolmekymmentä. Mies on yli kolmekymmentä. Eikä meillä silti ole vieläkään Vauvaa. Asiaa pyritään muuttamaan useita kertoja viikossa, mutta mitään fyysistä muutosta ei ole yli puoleen vuoteen tapahtunut.
Vauvan hankkiminen ei olekaan niin helppoa kuin kaikki teininä pelottelivat. Kysymys kuuluu, miksi ihmeessä ehkäisyä on pitänyt paniikinomaisesti käyttää kaikki nämä pitkät vuodet. Älkää naiset siis suotta huolehtiko, raskaaksi ei tulekaan ekasta kerrasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti