torstai 18. kesäkuuta 2015

Parisuhteen vaiheet

Kuulin joskus jossain parisuhteen vaiheiden kolmiportaisen määritelmän.


1. Rakastumisvaihe
2. Erillistymisvaihe
3. Kumppanuusvaihe

Tuon rakastumisvaiheen kaikki varmasti tietävät ja tunnistavat. Kun toinen on niiiiin ihana ja kaikki nähdään vaaleanpunaisten silmälasien läpi ja ollaan niiiiiin symbioosissa toisen kanssa. Minä en ainakaan huomannut rakastuessani mitään ongelmaa esimerkiksi siinä, että Mies polttaa, haluaa pitää kaikki langat tiukasti käsissään, ei osaa rauhoittua ja hermoilee niin ettei nukutuksi saa. Se kaikki oli vain söpöä ja uutta ja kurkistusta toisenlaiseen maailmaan.

Tosin en minä näe noissa suurta ongelmaa vieläkään. En vain keksinyt hänestä mitään kielteisempää. Eikä hän enää sitä paitsi poltakaan.

Rakastumisvaihe kestää maksimissaan kaksi vuotta ja kesto on molemmilla puolisoilla yksilöllinen. Jos toinen siirtyy toiseen vaiheeseen, ei toinen välttämättä vielä siirrykään. Sehän ei olekaan siis ihan niin yksinkertaista, jos toinen haluaa elää symbioosissa ja toinen on jo siirtynyt erillistymisvaiheeseen.

Erillistymisvaiheessa muistetaan taas, että minähän olenkin yksilöllinen ihminen, joka on tuosta toisesta ihan erillinen henkilö. Tässä vaiheessa sitä haluaa taas mennä ja tehdä asioita ihan itsekseen ja kavereiden kanssa ja muuten toisesta erillään. Sehän voi luonnollisesti aiheuttaa isojakin kriisejä. Kun on totuttu olemaan yhdessä ja sitten toinen haluaakin olla niin paljon poissa läheltä. Mikäköhän sillä nyt on, tulee helposti mieleen. Tässä vaiheessahan monet tuoreet suhteet päättyvät eroon. Kun ei tiedetä, että erillistyminen kuuluu asiaan, se pelästyttää.

Minä olen yrittänyt kytätä, milloin meillä on ollut erillistymisvaihe. En ole huomannut. Olemme olleet alusta asti niin paljon erillään pitkään jatkuneen etäsuhteen, molempien töiden, Mieheni matkustelun ja omien harrastusten vuoksi, ettemme koskaan oikein päässeet mihinkään symbioosiin. Tai sitten me elämme siinä koko ajan. Koska jos pystymme, olemme aina yhdessä.

Viimeiseksi tulee kumppanuusvaihe. Erillistymisvaihe on taakse jäänyttä elämää ja on löydetty yhteinen tapa olla ja elää parisuhteessa. Tämä on vähän niin kuin käännyttäisiin rakastumisvaiheen toisen katselemisesta katselemaan samaan yhteiseen suuntaan. Kumppanit ymmärtävät olevansa toisistaan erillisiä, mutta haluavat olla yhdessä. He voivat tehdä asioita yksin, mutta viihtyvät toistensa seurassa. Minä olen tietysti varma, että me olemme tässä vaiheessa.

Se minulle on jäänyt epäselväksi, voivatko nämä vaiheet muuttua ja vaihdella läpi koko elämänsä. Varmaan voivat. Ainakin erillistyminen ja kumppanuuus. Muuten kai kukaan ei koskaan eroaisi. Koska ei kai tasapainoisesta ja hyvästä kumppanuudesta haluta luopua.

Sen sijaan rakastumisvaihetta emme koskaan saa takaisin. Jo havaitut kumppanin puutteet ovat siinä ylitsepääsemättömänä esteenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti