lauantai 25. heinäkuuta 2015
Kaikkien muiden lapset
Viimeisen vuoden aikana elämäni on tullut siihen tilanteeseen, että kaikilla muilla on lapsia paitsi meillä. Niin ainakin tuntuu ja näyttää ja kuulostaa. Kuukausi kuukaudelta se asia tuntuu minusta vaikeammalta ja vaikeammalta. Alan vähitellen ymmärtämään, mitä "tyhjällä sylillä" tarkoitetaan. Harvoin, mutta jatkuvasti enenevissä määrin, olen tuntenut ihan fyysisesti, että minun sylini on tyhjä, vaikka sen jollakin tavalla kuuluisi olla täysi. Siinä kuuluisi olla Vauva.
Koska ympärillä kaikilla muilla on lapsia tai vauvoja tai tulossa olevia vauvoja, tilanne korostuu entisestään. On vaikea olla yhä useammin ainoa lapseton aikuinen. Totta kai tunnen minua nuorempia, jotka ovat lapsettomia, mutta kaikilla ikäisilläni tai minua vanhemmilla on lapsia. Ja tosi monella meitä nuoremmallakin parilla on jokin tilanne: vauva tai lapsi tai raskaus. Työpaikalla havahdun usein siihen, kuinka erilaisissa työryhmissä tai kahviporukoissa tai muissa kokoonpanoissa minä olen ainut, joka ei ole vanhempi. Asiakkaiden kanssa joudun toisinaan tilanteeseen, jossa kukaan muu ei ole enää lapseton. Kaveripiirissä ei oikein ole ketään, joka ei olisi äiti. Perhepiirissä olemme todellakin ainoa lapseton pariskunta.
Kaikilla muilla on lapsia paitsi meillä.
En olisi ikinä uskonut, että joudun tähän tilanteeseen. En olisi ikinä uskonut, että Miehen löytäminen vie niin kauan, että lasten hankkiminen hankaloituu sen vuoksi. En olisi ikinä uskonut, että ulkopuolisten silmissä näytän niin uraorientoituneelta, etten ehdi hankkia lapsia. En olisi ikinä uskonut, kuinka kova paikka se lopulta onkaan, että on elinympäristönsä (lähes) ainoa lapseton aikuinen.
Tyhjä syli alkaa olla konkretiaa, joka on totta meidän elämässämme, mutta jota ei pysty jakamaan kenenkään muun kanssa. Koska kukaan muu ei (enää) ole siinä tilanteessa. Koska kaikilla muilla on lapsia.
Eikä tilanne meidän kohdaltamme korjaannu ainakaan kuukauteen. Ovulaationi on ollut tällä viikolla. Ja olen, kuinkas muutenkaan, ollut juuri sopivasti työmatkalla koko viikon.
Ehkä sitten syksymmällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti