Raskaana - gravid

Viimeisen postaukseni jälkeen olen tehnyt monenlaista: lomaillut, remontoinut ja palannut takaisin töihin.

Ainiin, ja tehtiin me lapsikin.

Minä siis toden totta olen nyt raskaana! Eikä se tunnu miltään.

Tai no, se oli vale. Kyllä se tuntuu vaikka miltä: etoo, oksettaa, huimaa, väsyttää, itkettää, hajut ovat liian voimakkaita, nälättää, rintoja sattuu, kohtuun koskee ja närästää. Ja herkkuja ei tee mieli. Kyllä tässä näitä tuntemuksia on. Ihan liikaa parille viikolle.

Mutta henkisesti se ei tunnu miltään. Ei onnea, ei autuutta, ei ylitsevuotavaa ihanuutta, ei rakkautta, ei kyyneleitä. Ei mitään. Vähän ärsyyntymistä ja hätääntymistä ja huolta vain. Mutta ei mitään sellaista, mitä olisi voinut kuvitella.

Tämä on taas näitä asioita elämässä, joita odotetaan ja odotetaan, joista haaveillaan ja unelmoidaan, mutta jotka kohdalle sattuessa ovat mitä luonnollisimmin osa elämää eivätkä aiheuta niitä tunteita, joita niiden kuvitteli aiheuttavan.

Vaan kylläpä tämä järjellä ajateltuna muuttaa koko meidän elämän ja maailmankuvan. Alan ymmärtää, miksi siihen kersaan valmistaudutaan yhdeksän kuukautta. Nyt heti ei todellakaan olisi valmis. Muutos tuntuu liian isolta, oikein pelottavaltakin. Tokkopa valmistautumiseen riittää yhdeksänkään kuukautta. Osittain olen sitä mieltä, etten oikeastaan haluaisikaan tätä.

Vaan ei hätä ole tämän näköinen: meidän äiti sentään itki ilosta, kun kerroin hänelle. Voin sittenkin hyvällä omallatunnolla sanoa lapselle, että ilosta itkettiin, kun sinusta saatiin kuulla.