maanantai 10. lokakuuta 2016

Meillä syödään jo kiinteitä

Minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt äitipuhetta ja lasten paapomista ja mammavaihteelle heittäytymistä. Mutta nyt keskenmenojen ja henkisen taistelun ja surun keskellä se kaikki tuntuu suoranaisesti hermoja raastavalta. Mikä siinä on, että kaiken on tapahduttava niiden kersojen ehdoilla välittämättä vähääkään muusta yhteiskunnasta ja toisista ihmisistä?

Minua ärsyttää se, että

- lapset saavat huutaa ja meuhkata ilman että kukaan puuttuu asiaan. Milloin niille opetetaan käytöstavat?

- lasten annetaan kopeloida kaikkia tavaroita ihan missä vaan. Eikö toisten tavaroiden ottaminen olekaan enää rangaistavaa?

- pientä ei muka voi komentaa. Mistä sen tietää, minä aamuna se herää niin isona, että sitä voi komentaa?

- vanhemmat ovat sitä mieltä, että kaikki rakastavat heidän pikkuelmeriään. Mistä syystä minä haluaisin, että minun kirjasto/kauppa/ravintola/juna/lomareissuni menee pilalle siksi, että joku toinen on kyennyt lisääntymään?

- toiset aikuiset ovat vain potentiaalisia lapsenvahteja. Eikä olla!

- koko kylän pitäisi kasvattaa nykyaikaisessa kaupungissa. Kuka haluaa juristivanhemmat kimppuunsa, kun kasvattikin väärän perheen lasta väärällä tavalla?

- ihan normaalit ihmiset sekoavat lapsistaan niin, että muuttuvat ihan tunnistamattomiksi. Ei kai se voi käydä myös minulle?

- lapsiperheet kuvittelevat, että joka paikkaan voi tuoda lapsen eikä kukaan saa häiriintyä siitä mitenkään. Onko olemassa jokin aikuisten maailma, mihin voi paeta lapsia?

- kaikkien mielestä on aivan normaalia kailottaa ympäriinsä, kuinka meillä on opittu kakkaamaan ja me syödään jo kiinteitä ja meillä on tississä pipi ja meidän paino on noussut neuvolakäyrien mukaan. Oppivatko ne vanhemmat syömään vasta lapsen saannin jälkeen?


Tämä yhteiskunta on mennyt niin lapsikeskeiseksi, ettei meille aikuisille ole enää oikein tilaa. 

Jos me emme koskaan saa lasta, missä on meidän paikkamme ja mikä on meidän tehtävämme tässä yhteiskunnassa?

8 kommenttia:

  1. Niin totta joka sana!

    VastaaPoista
  2. - vanhemmat ovat sitä mieltä, että kaikki rakastavat heidän pikkuelmeriään. Mistä syystä minä haluaisin, että minun kirjasto/kauppa/ravintola/juna/lomareissuni menee pilalle siksi, että joku toinen on kyennyt lisääntymään?
    Tätä en aivan ymmärtänyt. Meneekö junamatkasi pilalle vain siksi, että junassa on lapsia vai siksi, että lapset huutavat? Olen nähnyt tilanteita, joissa lapsia ei vaan saada hiljaisiksi, mutta ei viitsitä jäädä kesken matkan, kun on esim. kiire jonnekin. Tällöin äidin/isän silmistä voi huomata tuskan, eikä muiden kommentit/huokailut ainakaan auta asiaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mikään matkani tai hetkeni ei missään tapauksessa mene pilalle siksi, että lapsia on paikalla ja olemassa. Itse asiassa kuulun usein jopa niihin aikuisiin, jotka hymyilevät lapsille ja juttelevat heidän kanssaan ja joihin lapset ottavat kontaktia. Jos jokin tilanne menee pilalle, se johtuu pääasiassa huonosti käyttäytyvistä vanhemmista, jotka eivät välitä. Entisaikaan (eli minun lapsuudessani) sentään vanhemmat yrittivät hillitä ja hallita lapsiaan, mutta se on niin kahekskytlukulaista, ettei sellaista enää tehdä. Ja siihen minulla palaa hermo.

      Jos huomaan tuskan vanhemmista, en mulkoile ja näytä ärtymystäni oli tilanne millainen tahansa! :)

      Poista
  3. - lapsiperheet kuvittelevat, että joka paikkaan voi tuoda lapsen eikä kukaan saa häiriintyä siitä mitenkään. Onko olemassa jokin aikuisten maailma, mihin voi paeta lapsia?

    Lapsi on mielestäni ihminen siinä missä muutkin. Tuntuu ikävältä ajatukselta, että perheeni pitäisi rajoittaa menemisiään sen takia, etteivät tuntemattomat ihmiset ärsyynny lasteni läsnäolosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei petraakoo! Kiitokset kommentistasi! Missään tapauksessa teidän ei tarvitse rajoittaa menemisiänne sen vuoksi, että minua ärsyttää - minä itsehän voin rajoittaa menemisiäni! ;) Sitä paitsi eiköhän meille ole kaikille tässä maailmassa ihan riittävästi tilaa.

      Hauskoja menemisiä ja tulemisia Sinulle ja perheellesi! Ole onnellinen heistä, jotka Sinulla on!

      Poista