Kahden keskenmenon jälkeen

Toisen keskenmenon jälkeen meidän tilanne on muuttunut jännästi siihen suuntaan, että alamme olla oikeasti lapsettomia. Sitä paitsi alkaahan meillä niin sanotusti ”olla yritystä takana” kohta jo kaksi vuotta. Sitä voidaan jo pitää hyväksyttävänä pituutena lapsettomuutta arvioidessa.

Meidän sanomisillamme lapsettomuusasioihin liittyen on painoarvoa. Meidän seurassamme ei vahingossakaan viitata tulevaisuuteen, lapsiin, perheeseen, kodin sisustamiseen uusiksi, auton vaihtamiseen tai mihinkään, mikä voisi pahoittaa lapsettoman mieltä. Meillä on Historia. Lapsen yrittämisen historia. Meillä on kokemuksia. Kokemuksia pettymyksistä ja keskenmenoista. Ja meillä on Suru. Suru, jota oikeastaan kukaan ei voi jakaa kanssamme.

Kaksi keskenmenoa on useimmiten vähintään yksi enemmän kuin kukaan toinen on kokenut.

Meidän tilannettamme on aika hankala kenenkään toisen jakaa eikä meitä oikein kukaan pysty millään auttamaan. Tämä on meidän kahden asia. Lopulta itse asiassa meidän molempien yksityinen asia, joka täytyy kohdata aivan yksin. Kaikkea ei edes toinen voi jakaa.

Olen jotenkin aika väsynyt tähän kaikkeen. Tai lähinnä epätietoisuuteen ja epävarmuuteen. Ja ehkä jonkinlaiseen näköalattomuuteen.

Lapsen yrittämisessä on sentään toivoa; jospa tässä kuussa tärppäisi. Nämä keskenmenot ovat vain niin tympeitä; kaikki alkuraskauden vaivat ja ongelmat – ja sitten ei mitään. Uuteen nousuun on vaikea päästä, kun kaikki pitäisi taas rakentaa alusta uudelleen.


Kaksi keskenmenoa vuoden sisällä tekevät ihmisen väsyneeksi.