Olin kävelyllä koiran kanssa. Potkin kauniita syksyn lehtiä. Katselin muita ihmisiä. Vanhoja ja lapsia, vanhempia ja teinejä. Kaikilla oma elämänsä. Jokaisella oma tarkoituksensa.
Mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, joka on viimeinen lenkki oman perheensä sukupolvien ketjussa?
Lapsettoman täytyy olla pirun hyvä työssään tai todella varakas, että niistä voi saada elämäänsä tarkoituksen. Vanhempien ei tarvitse kuin olla olemassa, niin hänen elämänsä tarkoitus on täytetty häntä seuraavien sukupolvien muodossa.
Helvetin epäreilua.
Mul on jostain syystä ollu jo ihan pienestä asti sellainen ajatusmaailma, että elämän tarkoitus on nimenomaan elämän jatkaminen seuraaville sukupolville eli toisin sanoen perheen perustaminen. Oonkin nyt viime aikoina ajautunut miettimään, et mitähän hittoa sitä elämälleen keksis, jos sitä perhettä ei sitten koskaan tulekkaan? Itse en nimittäin todellakaan ole mikään uran uurtaja :D Ahistavaa.
VastaaPoistaTämäpä juuri. Jos joku tietää vastauksen siihen kysymykseen, mitähän sitä elämällään tekisi, tulkoon kertomaan! :)
Poista