Vahingossa raskaaksi

Jatkaakseni viime kertaista aihetta: kuinka maailmassa ihminen voi tulla vahingossa raskaaksi?!

Minä olen kaikkien naisten tavoin pelännyt sitä tietysti kaksitoistavuotiaasta alkaen. Silloin taisin ensimmäistä kertaa pussata yhtä poikaa. Siitä meni toki kymmenisen vuotta ennen kuin raskaaksi tuleminen olisi mitenkään järjellä selitettynä ollut mahdollinen. Mutta toisaalta, olihan Mariakin neitsyt. Mistä sitä olisi voinut tietää. Raskaaksi tulemisen pelko on joka tapauksessa ollut elämässäni läsnä noin kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä pitkää vuotta olen toivonut, etten vain tulisi raskaaksi, sillä se pilaisi elämäni ja olisi katastrofi ja kaikki kaatuisi.

En ole koskaan tullut raskaaksi. Ja siitä olen ollut kiitollinen ne samaiset kaksikymmentä pitkää vuotta. Olen pystynyt elämään sellaista elämää kuin olen halunnutkin, koska en ole tullut raskaaksi. Tai ainakaan se, etten ole joskus siihen pystynyt, ei siis ole johtunut raskaudesta ja vauvasta.

Niihin kahteenkymmeneen vuoteen suhteutettuna yksi vuosi, jonka aikana olen alkanut toivoa olevani raskaana, on tietysti lyhyt aika. Mutta toisaalta uutta kaksikymmenvuotisjaksoa minulla ei enää ole aikaa pelätä sitä, että en tulisikaan raskaaksi. Koska sen päätyttyä en enää voi tulla raskaaksi. Sellaiseen ihmeeseen en sentään usko.

Yksinkertainen ja iso kysymys tietysti kaiken tämän keskellä on, kuinka maailmassa ihminen voi tulla vahingossa raskaaksi?! Minä en ainakaan ole tullut, vaikka olen pelännyt sitä. Enkä minä ole tullut, vaikka olen toivonut sitä. Mutta jotkut ne vain tulevat. Ykskaks he huomaavat olevansa vahingossa raskaana asiaa sen kummemmin ajattelematta. Eivätkä he sitten edes välttämättä halua sitä vauvaa. Tai se pilaa heidän elämänsä. Tai he ovat siitä iloisen yllättyneitä ja ikionnellisia. Mutta joka tapauksessa se kävi vahingossa. Ehkäpä jopa ehkäisystä huolimatta.

Olen päätynyt siihen, että joko nallekarkit eivät kertakaikkiaan mene tässä elämässä tasan tai sitten minussa on jokin lisääntymisvika.