Lieneekö biologiaan vai kulttuuriin sisäänrakennettu se ajatus, että oikeat naiset lisääntyvät. Kumpaan vain, mutta olemassa se on. Vauvan yrittämisen ja keskenmenon jälkeen olen tuntenut, kuinka minun oikeasta naiseudestani puuttuu jotain. Olen vain osaksi nainen, koska en ole äiti.
Yhdenkään feministin tai naisasianaisen tai uratykin tai kenenkään on turha tulla sanomaan, ettei tämä pidä paikkansa. En minäkään ajattele, ettei nainen olisi kokonainen ilman äitiyttä. Enkä pidä parempana niitä naisia, jotka ovat kyenneet lisääntymään. Enkä ajattele edes niin, että minun tai kenenkään muunkaan naisen pitäisi lisääntyä ja muuttua äidiksi ollakseen kokonainen nainen. Mutta sellainen ajatus vain tuntuu olevan ilmassa. Ja sellainen tunne minulla on.
Jos me ei siis koskaan saada lasta, tarkoittaako se sitä, että minä olen jotenkin vain osittain nainen? Onko olemassa jotain naiseuden lokeroa, johon en pääse tutustumaan, jos en ole äiti? Ovatko lisääntymiseen kykenemättömät naiset nykypäivänäkin arvottomampia kuin lisääntyneet naiset?
Ajatus on paha, mutta minun mielestäni sellainen ajatus on vallalla myös nykyaikana – ihan niin kuin on ollut kautta koko ihmiskunnan historian. Lapseton voi saavuttaa ja tehdä vaikka mitä, mutta hän on silti koko elämänsä ja kuolemansakin jälkeen lisääntymiskelvoton yksilö. Nainen, jolla ei ole lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti