lauantai 23. tammikuuta 2016

Yllätysvauva

Kun minä olin raskaana, olin kuvitellut, että jo tähän aikaan tänä vuonna olen jäämässä pois töistä. Vauvan oli määrä syntyä vasta huhtikuussa, mutta kuvittelin jääväni äitiyslomalle heti, kun se on mahdollista ja jo sitä ennen kaikille mahdollisille vuosilomille ja palkattomille vapaille.

Mutta koska elämässä kaikki on mahdollista, asia on kääntynyt ihan päälaelleen. Tällä hetkellä minä teen välillä vähän enemmän töitä kuin minun tontilleni kuuluisikaan, sillä täten autan työtoveriani, joka on raskaana. Hän on ehdottoman tukevasti raskaana eikä tilanne näytä muuksi muuttuvan. Minun tehtäväni on iloita ja riemuita ja kantaa korteni yhteiseen auttamisen kekoon.

Tilanteen tekee sietämättömän epäreiluksi monikin asia. Tämä ihminen on paljon minua vanhempi. Siis vuosia. (Ja muistettakoon, että minäkin olen kaikkien tutkimusten ja gallupien ja mielipiteiden ja suositusten mukaan liian vanha.) Tällä ihmisellä on jo ennestäänkin lapsia. Tällä ihmisellä ei ole miestä. Tai epäilemättä on joku mies, mutta ei sellaista, jonka pyykkejä pitäisi pestä ja yskimistä kuunnella ja yhteisistä rahoista riidellä. Tämä ihminen ei käsittääkseni edes halunnut enää lasta.

Sitä paitsi oli minun vuoroni, minun kevääni, minun aikani olla raskaana. Ei kenenkään muun.

Miten joku yli nelikymppinen voi saada yllätysvauvan, mutta minä en saa sellaista millään keinolla?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti