sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Hedelmällisyys laskee, idiootti


Keskenmenon jälkeen en ole juurikaan ajatellut vauvajuttuja. Ja jos olen, ne ovat koskeneet lähipiirin oikeita vauvoja, ei meidän omaa haavevauvaa.

En voi sanoa, että olen vieläkään riemumielin ryhtynyt ajattelemaan vauvajuttuja tai haaveilemaan iltaisin tuhisevasta nyytistä. Mutta olen antanut raskaudelle mahdollisuuden. Sen myötä ajatuksetkin tietysti kiertyvät lapsentekoteeman ympärille ihan huomaamatta.

Lapsentekoajatukset tietysti tarkoittavat myös netissä roikkumista ja asioiden googlailua. Eikä se ole kovin viisasta. Tiedätte varmasti itsekin.

Netti on täynnä toinen toistaan surullisempia artikkeleita yli kolmekymppisistä, jotka ovat vasta nyt havahtuneet siihen, että hankkivat lapsia. Yleensä ne jutut on otsikoitu pirteästi ja reippaasti myönteiseen muotoon siitä, kuinka yhä useammin lapsi hankitaan yli kolmekymppisenä, jopa yli kolmevitosena. Tosi asiassa niiden sisältö käsittelee maailman kaikkia tilastoja, joissa keskitytään pelkästään hedelmällisyyden laskuun ja lisääntyneeseen riskiin saada down. Eikä se ole mitään pirteää ja reipasta luettavaa.

Keskustelupalstat ne vasta kivoja ovat. Niissä kaksikymmentäviisivuotiaat sadan lapsen äidit, jotka kaikki asuvat kivoissa kiviomakotitaloissa keskellä Helsinkiä, tylyttävät kolmekymppisiä, jotka ovat niin itsekkäitä, etteivät ole viitsineet hankkia lapsia aikaisemmin.

Jokaisessa jutussa ja keskustelussa on mukana myös yksi tai useampi lääkäri, joka varoittaa ja neuvoo ja ohjeistaa ja valistaa. Viesti on yksiselitteinen: älä ole idiootti vaan hanki lapset kaksikymppisenä. Koko kansakunta menee pilalle, kun meitä lisääntymisessämme itsekkäitä on näin paljon.

Kaiken aikaa minun tekisi mieleni huutaa, ettei tämä ole totta. Elämä vain meni näin. Emme me olleet itsekkäitä, meillä ei vain välttämättä ollut vaihtoehtoja. Ainakaan kovin hyviä. Vaikka sieltä lääkiksestä olisi löytynyt sopiva ja lisääntymishaluinen, kivitalon omistava puoliso ennen kuin kaksikymmentäviisi on mittarissa, meillä muissa tiedekunnissa ei ollut niin idyllistä. Me jouduimme tyytymään epätäydelliseen elämään ja vääriin miehiin.

Ja sitä me nyt maksamme. Halusimme tai emme. Ja meidän takiamme sitä maksaa koko kansakunta. Kylläpä me olemme itsekkäitä idiootteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti