keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kyllä säkin tarvitset oman pienen

Olemme mieheni kanssa tavanneet kuutisen vuotta sitten. Yhteensä meillä on kolme veljeä, joista siihen aikaan vain yksi oli naimisissa. Kaksi muuta olivat kyllä jo myös hankkineet/saaneet/löytäneet/tavanneet (nykyisen) naisensa. Monella meistä oli opinnot kesken, osa asui vuokralla, tulevaisuus oli useammalla vielä hämärän peitossa.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin jokainen meistä on naimisissa, kaikilla on omistusasunto, erilainen määrä velkaa, opinnot päätöksessään ja työpaikka, johon täytyy enemmän tai vähemmän säännöllisesti raahautua. Tulevaisuus on monessa asiassa jo menneisyyttä eikä kukaan enää elä huolettomia aikoja, jolloin asuinpaikoilla, kumppaneilla, säännöllisellä rytmillä, juomisella, jääkaapin sisällöllä tai ensi kesän töillä ei ollut väliä.

Tässä kuudessa vuodessa jokainen kolmesta veljestämme on lisääntynyt (nykyisen) vaimonsa kanssa. Yhteensä lapsia on viisi. Vanhemmistamme on tullut isovanhempia, joilla on lasten kuvat lipastojen päällä. Meistä sisaruksista on tullut tätejä, setiä, enoja ja kummeja, joilla on monenlaisia paineita huomioimisessa ja muistamisessa ja lahjomisessa ja kasvun seuraamisessa.

Kaikilla muilla elämä on mennyt niin kuin kuuluu paitsi meillä. Me emme ole muuttaneet maalle emmekä lähiöön emmekä omakotitaloon. Me emme matkustele velaksi lämpöön talvea pakoon. Me emme ota irtiottoja elämästämme viikonloppumatkojen/ystäväiltojen/mökkeilyn/vanhemmilla olon/juhlimisen merkeissä. Me emme ole saaneet lasta. Me vain olemme kahdestaan, teemme töitä, yritämme huolehtia ikääntyvistä vanhemmistamme, tönötämme siistinä lasten synttäreillä ja pidämme matalaa profiilia huolettomasta arjestamme.

Lähestulkoon aina, kun olen tekemisissä äitini tai appivanhempieni kanssa, saan kuulla, kuinka sinunkin pitäisi saada tuollainen oma pieni. Sä tarvitset sellaisen. Elämä on ihan toisenlaista, kun on lapsi. Sun elämä muuttuu ihan erilaiseksi. Antakaa sille mahdollisuus. Odottakaahan, kun teilläkin on tuollainen. No, älä nyt, kohtahan teilläkin on oma vauva. Ajattele, millaista sitten on, kun teilläkin on oma vauva. Sitten se on ihan erilaista, kun teilläkin on oma vauva. Voi että, milloinkohan teilläkin on oma vauva.

Omavauvaomavauvaomavauvavauvavauvavauvaomaomaoma…



--- Pää kiinni!


2 kommenttia:

  1. Elämä on välillä NIIIIN epäreilua ja tollaiset kommentit saa aikaan sen, että tekisi mieli tintata sen sanojaa.
    Voimia <3

    VastaaPoista
  2. No älä muuta sano! Ja kiitos! <3

    VastaaPoista