Satuttavat sanat

Minä olen ollut suhteellisen hyvässä kuosissa keskenmenon aikana ja sen jälkeen. Olen ollut surullinen ja pettynyt ja tyhjä ja epätietoinen. Mutta kuitenkin koko ajan kuosissa. Elämäni on niin hyvää ja tasapainoista kaikin puolin, että siihen mahtuu myös vaikeita asioita eivätkä ne romahduta kokonaan minua ja maailmaani. Siis jos niitä tulee yksi kerrallaan. Niin kuin minulle on toistaiseksi tullut. Siinäkin mielessä olen onnekas nainen.

Mutta yhden hetken muistan, jolloin meinasin hajota. Meillä oli töissä tärkeä tilaisuus, johon minun oli pakko mennä. Se oli juuri silloin, kun minulla vielä oli keskenmenon jälkeistä verenvuotoa. Tilaisuudessa oli paljon väkeä ja minunkin oli pakko edustaa ykköset päällä ja hymyssä suin. Jossain vaiheessa luokseni tuli ihminen, joka ilahtui minut nähdessään ja lausui satuttavimmat sanat, joita tähän lapsettomuustaipaleelleni on mahtunut:

”Heiiii! Ihanaa nähdä sua pitkästä aikaa! Mä ajattelin, että sä oot jääny äitiyslomalle, kun sua ei oo näkynyt.” Sanojen lisäksi hän mittaili minua silmillään varsinkin vyötärön kohdalta.

Silloin meinasin hajota. Minun teki mieli kirkua siinä kaikkien esimiesteni ja asiakkaideni ja työtovereideni ja juhlavieraiden keskellä, etten todellakaan ole äitiyslomalla, koska se mahdollisuus valuu juuri verenä ulos minusta. Sen sijaan hymyilin, nyökyttelin, vaihdoin kuulumisia ja edustin.

Periaatteessahan tuossa tapaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Niin nuoriin, naimisissa oleviin ja lapsettomiin naisiin suhtaudutaan. Mutta se ajoitus. Miten se saattoikin olla niin pielessä?