Olen jotenkin ollut vähän loukkaantunut tänä keväänä siitä, että minä en kuulu oikeasti lapsettomien kastiin. Vaikka olen oikeasti lapseton. Ei minulla omien tietojeni mukaan ole yhtään lasta. Jos ei ole lapsia, eikö silloin ole lapseton?
Ymmärrän sen, että toiset ovat tuskailleet lapsettomuuden kanssa pidemmän aikaa ja minun elämässäni aika lapsille on tullut vasta kolmenkympin tienoilla. Mutta olenhan minäkin silti ollut lapseton kaikki nämä 34 vuotta. Olen haaveillut tulevani äidiksi yli 30 vuotta sitten. Olen tuskaillut sitä, etten löydä sopivaa miestä, jonka kanssa voi perustaa perheen. Elän joka päivä sen asian kanssa, että nyt sopivan miehen kanssa minä en tunnu saavankaan lapsia. Voiko lapsettomuutta jotenkin mitata? Ja minä en (ainakaan vielä) ylitä mitta-asteikon rajaa ”lapseton” –viivan yläpuolelle?
Onko minun äitini enemmän äiti kuin pienten lasten äidit, koska hän on ollut äitinä yli 40 vuotta ja monet muut äideiksi kutsuttavat vasta muutaman vuoden? Saako äiti-titteliä käyttää vasta sitten, kun on ihan varma, että on saanut lapset kasvatettua ja pidettyä hengissä esimerkiksi kymmenen vuotta? Onko pienten lasten äidit vasta potentiaalisia äitejä ja sellaiset naiset, jotka ovat kuolleetkin äiteinä, niitä ihan oikeita äitejä?
Aivan. Kuulostaa naurettavalta.
Miksi sitten lapsettoman naisen statuksesta on tullut niin suojeltu, ettei sitä saa käyttää kuin tietyt hoidot ja vuodet läpikäyneenä?
Samoja asioita miettinyt jo jonkin aikaa. Just blogiinkin siitä kirjoittelin.
VastaaPoistaMielestäni ihmisen omaa kokemusta lapsettomuudesta ei voi mitätöidä millään määrittelyllä.
Määrittele itsesi lapsettomaksi, jos tunnet niin, rohkeasti! <3
Kiitos myötätunnosta ja vertaistuesta! :) Samaa sinullekin! <3
Poista