Lapsettomien kauhuviikonloppu tuli, oli ja meni. Minä vietin sitä mieheni ja äitini kanssa ihan tavallisesti. Mikä tarkoittaa sitä, että äitienpäivänä juhlimme äitiäni ulkona syöden ja muita mukavia asioita tehden. Lapsettomien lauantaita en viettänyt.
Someen ei ehdottomasti olisi viikonloppuna kannattanut mennä. Sehän oli ihan täynnä kaikki tsemppiviestejä, avautumisviestejä, säälipostauksia, ihkuhehkutuksia, ymmärtäkää mua –päivityksiä, ymmärtäkää lapsettomia –päivityksiä, ymmärtäkää äitejä –päivityksiä, ymmärtäkää mua joka olin lapseton mutta nyt olen äiti –päivityksiä, kakkujen kuvia ja söpöilygallerioita lasten värkkäämistä korteista ja vessapaperirulla-askarteluista. Kaikilla oli ollut joko maailman ihanin päivä oman ihanan perheen kanssa tai äärettömän raskas viikonloppu, jolloin oli kannettava lapsettomuuden taakkaa vielä kurjemmassa jamassa kuin yleensä.
Mutta selvisipähän sekin, että olen yksi viidestä tahattomasti lapsettomasta aikuisesta tässä maailmassa. Oletettavasti mieheni on sitten seuraava yksi viidestä. Ja sain tietooni myös monta tuttua ja tutuntuttua, jotka ovat sitten siitä seuraavia ja taas niin edespäin. Enpä olisi tätäkään tiennyt ilman lapsettomien lauantaita.
Sitä vain jäin pohtimaan, milloin sitä päivää kuuluu alkaa viettää omakohtaisesti: nyt heti, kun on tahtomattaan lapseton vai sitten, kun käy hedelmöityshoidoissa vai vasta sen jälkeen, kun lääkärit ovat todenneet, että varmaan todennäköisesti ei voi koskaan saada lapsia vai lopulta vaihdevuosien jälkeen?
Et kai vielä ihan voi saada lapsettoman leimaa itseesi. Eikös teillä ole vajaa vuosi vasta yritystä takana ja sen aikana jo yksi raskaus alkanut? Välissähän vissiin oli ehkäisykin käytössä kun pohditte sitä haluatteko ylipäänsä lapsia ai ette. Raskaaksi tulo selvästi onnistuu, ja seuraava raskaus jatkuu varmasti hyvin loppuun saakka!
VastaaPoistaKiitos tsempistä!
PoistaMe olemme ryhtyneet hankkimaan vauvaa noin puolitoista vuotta sitten. Tosin ehkäisyjakso miinustettuna takana on yritystä noin vuosi.
Niin ei varmaan ole tiettyä vuosi- tai hoitomäärää, kun lapsettomuudesta tulee todellisuutta, joka sattuu pahasti. Itse en kyllä tunne mitään lapsettomien lauantain suhteen, en koe tarvetta mennä mihinkään tapahtumaan tms. Äitienpäivä sen sijaan rasitti kunnolla ekaa kertaa, nyt kun on 4 raskaudetonta vuotta takana ilman ehkäisyä ja hoidotkin lopuillaan. Mutta tosiaan kaikki reagoivat eri tavalla tietenkin. Minä tutkin Facebookin tarkkaan eikä siellä näkynyt tutuilla eikä tutuntutuilla yhtään lapsettomuuteen viittaavaa päivitystä, ei vihjausta sinne päinkään, että äitienpäivään liittyisi ihmisillä muitakin tunteita kuin ilo. Itselleni tällainen olisi ollut tervetullutta!
VastaaPoistaYmmärrän! Sinulla on niin eri tilanne, kun olet kamppaillut asian kanssa jo niin pitkään. Voimia ja tsemppejä!
PoistaMinulla tosiaan tutuissa ja tuttujen tutuissa oli monia ulostuloja lapsettomuuden kanssa ja tosi moni mainitsi, että lapset eivät ole itsestään selvyys ja pitää muistaa myös heitä, joilla ei lapsia syystä tai toisesta ole. Se oli kyllä ihan koskettavaa.