tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mahdollinen lapsettomuus

Tänä kevätkesänä olen ensimmäistä kertaa tullut ihan oikeasti ajatelleeksi sitä, että myös lapsettomuus on yksi mahdollisuus elämän mahdollisuuksien joukossa.

Tähän asti olen aina ajatellut, että haluan sitten joskus lapsia tai etten koskaan halua lapsia. Mutta niissä kummassakin ajatuksessa on ollut takana se tietoisuus, että minä voin saada lapsia. Minun pitää vain valita, haluanko niitä vai enkö halua.

Nyt lähiaikoina olen ymmärtänyt, ettei niitä lapsia välttämättä koskaan tule. Halusin tai en. Tähän ymmärrykseen liittyy seuraavanlaisia huomioita:

1. Mitä lapsettomuus tarkoittaa meidän parisuhteelle. On kai aika eri asia olla lapseton pariskunta, joka haaveilee lapsesta tai pohtii sen hankintaa kuin lapseton pariskunta, joka on jäänyt lapsettomaksi.

2. Mitä jos minun mieheni kaikista lupauksistaan huolimatta sittenkin joskus viisikymppisenä jättää minut ja perustaa perheen jonkun silloisen kolmekymppisen (eli nykyisen kymmenvuotiaan!) kanssa ja minä jäänkin yksin lapsettomaksi.

3. Miten katkera minusta mahtaa tulla, jos en saa lapsia. Ja miten se näkyy koko muussa elämässä.

4. Kuinka kaikista veljien lasten erilaisista juhlista selviää. Pienten lasten syntymäpäivillä nyt voi vielä huokaista, kuinka ihanaa on, ettei kotona riekuta ja hilluta sillä lailla, mutta entäs ristiäiset, kouluun menot, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, maisteripubliikit, häät ja monet muut elämän käännekohtiin liittyvät juhlat.

5. Kuinka paljon lapsettomuudesta joutuu puhumaan toisten ihmisten kanssa joko heidän ymmärrystään ymmärtäen tai sääliään parannellen.

6. Toisaalta on helpottavaa, ettei lapsettomana tarvitse ainakaan itse päättää, hankkiiko lapsia vai ei. Eikä tarvitse katua, että niitä hankki tai että niitä ei hankkinut. Voi olla rauhassa vain surkea ja surullinen.

7. Lapsettomien ei tarvitse pelätä, että lapsi olisi vammainen, kuolisi tai sille sattuisi jotain pahaa. Aika monelta tuskalta säästyy, jos ei ole lapsia.

8. Niin moni sanoo, ettei ole ikinä ennen lapsia kokenut sellaista iloa ja rakkautta ja pelkoa ja huolta, jota lapset ovat tuoneet tullessaan. Elämän isoimmat tunteet jäävät siis kokematta.

9. Ilman lapsia ei ole myöskään lapsenlapsia. Toisin sanoen tyhjä syli ei ole vain ruuhkavuosien lapsettomilla naisilla vaan myös yksinäisissä kaupunkiasunnoissa istuvilla leskimummoilla, joilla ei ole lapsia. Jostain syystä se ajatus tuntuu melkein kaikista vaikeimmalta.

10. Rahaa jää enemmän omaan käyttöön. Voin vaikka ostaa hevosen ja sille kuljetusauton. Sitten me pollen kanssa mennään niihin toisten lasten juhliin viihdyttämään. Ja kaikki kadehtivat, kuinka meillä on varaa hevoseen ja vapaus tulla ja mennä sen kanssa.

Minä en ole varma, olisiko minusta lapsettomaksi naiseksi. Odotettavissa oleva yksinäisyys ja katkeruus kuulostavat liian todennäköisiltä vaihtoehdoilta sellaisessa tapauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti