keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Hormonisysteemi sekaisin

Minulla on ollut keskenmenosta tähän asti elimistö hormonisysteemin osalta sekaisin. Nyt vihdoin on tullut ensimmäiset kuukautiset sitten kesäkuun alun.

Ensimmäisen keskenmenon jälkeen minun elimistöni toimi toisin. Silloin kuukautiset tulivat kuukauden päästä keskenmenosta. Gynekologi sanoikin, että voi olla, että elimistö ikään kuin tulkitsee keskenmenon menkoiksi ja kuukautiset alkavat heti tulla säännöllisesti. Näin siis tapahtui.

Nyt toisella kerralla ei enää tapahtunutkaan samoin.

Noin kuukauden ajan keskenmenon jälkeen minulla tuli vähän verta melkein joka päivä. Sen jälkeen verta on tullut pikkuisen aina välillä. Nyt tuli sitten ne ensimmäiset kuukautiset. Vaikka nekin olivat jotenkin erilaiset kuin menkkani yleensä: niukemmat ja lyhyemmät.

Minulla on ollut säännöllinen kuukautiskierto varhaisteini-iästä lähtien. Ihan loistavaa, että sekin nyt prakaa ja saan jännittää, miten tästä eteenpäin.

Kolminkertainen hurraa-huuto vain tälle paskalle vauvantekoprojektille.

2 kommenttia:

  1. Neuvojia varmasti riittää, niin kuin joku aika sitten kirjoititkin, ja jokaisen on tietysti itse päätettävä, miten toimii. Silti tulen minäkin nyt "neuvomaan" tai ainakin kertomaan oman kokemukseni aiheesta.
    Minä olin 37 esikoiseni saadessani. Sitä ennen minulla ei ollut valtaisaa vauvakuumetta, mutta päätettiin antaa vauvalle mahdollisuus ja vauva saatiin (yhdellä keskenmenolla, mutta ilman kuitenkaan ihan kamalaa stressiä). Sitten kävikin niin hassusti, että vauva oli aika ihana, ja varsinkin taapero. Silti emme kunnolla puhuneet toisesta lapsesta, ennen kuin oli jo maaginen 40 vuotta mittarissa. Päätimme vielä yrittää. Noin puolen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen, iän ollessa jo tapissa, halusin mennä tutkimuksiin - mies suostui. Kävi ilmi, että esikoinen oli todella tuuria, miehellä ei ollut kovin paljon hyviä siittiöitä, eikä minunkaan ikäni tietysti asiaa parantanut. Päädyttiin suoraan ICSI-hoitoihin. Nejännestä ICSIstä, kuudennesta yrityksestä, kahden keskenmenon jälkeen syntyi viime vuonna vauva, saimme pikkuveljen. Minä olin 42 vuotta.
    Pointti tässä yrittää olla: Minusta sinä kuulostat siltä, että sinä tarvitsisit sen vauvan ja joku vauva sinut. Joskus saaminen on vaikeampaa kuin joskus, ja kannattaa selvittää miksi, ja voiko asialle jotain tehdä. Meillä oli edelleen tuuria, että saimme terveen vauvan. Toisaalta, jos ei olisi onnistunut, ei olisi tarvinnut ajatella, että miksi emme yrittäneet. Ja vielä toisaalta, jos olisin ymmärtänyt ajoissa, että vauvat / lapset ovat kivoja, ja selvittänyt haasteet niiden saamisessa, ehkä olisin toivonut vielä kolmatta...
    Ja vielä ihan toisaalta: Olisi myös voinut helposti käydä niin, ettei lapsia olisi lainkaan yritettykään. Sekin olisi varmaan ollut ok. Elämä on pelottavan jännää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle viestistäsi ja kertomuksestasi! On niin ilahduttavaa kuulla tällaisia tarinoita, joissa on ns. onnellinen loppu. Se antaa meille kaikille (vielä) lapsettomille toivoa siitä, ettei kaikki ole lopussa. (Ainakaan ennen kuin kaikki on oikeasti lopussa.)

      Mukavaa marraskuuta Sinulle ja perheellesi! <3

      Poista