maanantai 14. marraskuuta 2016

Isänpäivä

Meillä isänpäivä meni kätevästi ohi muissa puuhissa. Emme tavanneet omiakaan isiämme, sillä olemme olleet niin kiireisiä koko viikonlopun. Oikeastaan ihan hyvä, että päivä meni ohi muissa puuhissa.

Mieheni on niin rationaalinen, että hän ei juurikaan pohdi tunteellisesti sitä, ettei hänelle ole suotu lasta, vaikka suunnilleen kaikille muille on. Niinpä hän ei tällaisina merkkipäivinäkään ole millänsäkään, vaan ottaa ne tyynesti vastaan sellaisina kuin ne ovat tullakseen. Se ei tarkoita sitä, etteikö tämä lapsijuttu olisi hänelle tärkeä asia. Mutta hän vain on luonteeltaan sellainen.

Minä olenkin sitten toista maata. Eilisen välttelin kuulemasta ja kohtaamasta kaikkea isä- ja perhehehkutusta. Vaikka kaikille hyville isille isänpäivän suonkin, en halua olla sitä riemua kovin läheltä katsomassa.

On vaikea hyväksyä ajatusta, ettei vanhemmuus ole välttämättä tarkoitettu meitä varten ollenkaan.

2 kommenttia:

  1. Toivon, että sinä ja miehesi saatte lapsen. Kaikkea hyvää tiellenne ja toivotaan, ettei vastatuuli kestä enää kuin hetken <3

    VastaaPoista