perjantai 2. helmikuuta 2018

En ajattele asiaa

Lueskelin seuraamiani lapsettomuusblogeja, joita en ole lukenut kuukausiin. Yllättäen hyvin moni niistä olikin jotain ihan muuta kuin lapsettomuusblogeja: niiden kirjoittajille oli syntynyt tai syntymässä vauva. Ihan valtava haikeus täytti mieleni. Tietysti sitä on iloinen kaikkien heidän puolesta ja toivoo jokaiselle, että kaikkia voisi onnistaa ja niin edespäin.

Ja paskat. Jokainen meistä, joka potee lapsettomuutta, ajattelee asiaa vain omalta kannaltaan: miksen minä, miksi tuo. Voihan sitä tietysti olla iloinenkin ja toivoa toisille hyvää, mutta pääasiassa ei jaksa. Tai normielämässä jaksaa tietysti, koska on pakko. Ja koska ihminen nyt kuitenkin usein tuntee myönteisiä tunteita toisia ihmisiä kohtaan, kun heitä kohtaa. Mutta yksin kotona, kun ei tarvitse olla sosiaalisesti hyväksyttävä, on kyllä ihan rikki ja katkera.

Vaikka mistä minä tiedän, jos te kaikki muut hihkutte riemusta jokaisen toisen ihmisen kaikkien ihanien uutisten kohdalla ja minä yksin olen katkera ämmä, joka ajattelee vain itseään. Voihan se olla niinkin.

Mutta minä joka tapauksessa koen haikeutta ja surullisuutta ja epäreiluutta ja katkeruutta jokaisen vauvauutisen kohdalla. Mitä pidemmälle elämä menee, sitä vähemmän kannattaa ajatella. Ylipäänsä yhtään mitään, koska kaikki ahdistaa, mutta varsinkaan lapsettomuutta. Kun en ajattele asiaa, sitä ei ole olemassa.

Siksipä juuri keskityn nykyisin vain pinnallisiin asioihin: sisustustuotteisiin, asuntojen hintojen kehitykseen ja naapureiden kyttäämiseen. Voi jösses, olen kyllä niin ihana ihminen.

6 kommenttia:

  1. Mietinkin jo, että mitähän sinulle kuuluu :) Harmi, ettette ole päässeet vielä niitä vauvauutisia itse kertomaan, mutta toivottavasti nuo lopulta tavoitteessaan onnistuneet lapsettomuusblogit loisi teillekkin vielä vähän toivoa onnistumisesta :) On ihan ok olla katkera, mutta siihen ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan. Nuo sun keskittymisen kohteet on myös hyviä juttuja. Sisustaminen on aina kivaa! :D Ihanaa kevään odotusta! ♥

    VastaaPoista
  2. Olin itsekin katkera, jopa vihainen joka ikisestä vauvauutisesta tai raskausmahasta. Sitten viimein sanoin itselleni, että tee sitten prkl jotain!! Ja nyt lapsettomuushoitojen jälkeen, olemme saaneet toivomamme monilapsisen perheen, vaikka tokihan on aina se pieni osa, jota ei onnista edes hoidoilla. Mutta lähinnä kaduttaa se, miksi velloin vuosikausia siinä katkeruudessa ja vain "olin". Aurinkoa kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aurinkoa myös Sinulle! Loistava kuulla, että asiaa voi muuttaa - ja ihanaa, että se on teillä onnistunut! Kiitos, kun jaoit tämän selviytymiskeinon kanssamme.

      Poista
  3. Kiva kun tulit takaisin! Minä myös olen miettinyt, mitä kuuluu. Katkeruus kuuluu lapsettomuuteen. En usko, että kukaan pystyy välttämään näitä tunteita, vaikka muuta väittäisikin. Paha varmaan on, jos siihen olotilaan jää vuosiksi tai loppuelämäksi.

    Lapsettomuutta ja omaa elämäntilannetta on kyllä varmaan jossain vaiheessa pakko ajatella... Ehkä sitten kun aika on siihen kypsä. Sitten voi mennä tavalla tai toisella eteenpäin elämässä. Ajattelu ja käsittely on kyllä aika raskasta :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivän paisteessa! Onpa jotenkin sykähdyttävää kuulla, että kuulumisiani on mietitty. Se antaa hyvää mieltä. Pienistä asioista ne elämän hyvät jutut kai lopulta kootaankin. Ja ehkäpä se auttaa siihen pahaan oloonkin. Ihanaa kevään odotusta!

      Poista