torstai 1. helmikuuta 2018

Kuulumisia

Hupsansaa, olenpas ollut taas kauan poissa. Pahoittelut siitä teille, jotka olette asiaa ihmetelleet. Asia vain jäi, muuta selitystä ei ole.

Vaikka toisaalta turhaanpa minä mitään olisin kirjoittanutkaan, sillä mitään uutta ei kuulu. Ei ainakaan lapsiin liittyvissä asioissa. Ei raskauksia, ei lapsia, ei keskenmenoja, ei lapsettomuushoitoja, ei yhtään mitään. Tai seksiä nyt jonkin verran, mutta sitäkin viime kuukausina aika vähän. Joten paljosta ette ole jääneet paitsi.

Lapsettomuuden ulkopuolella olen käynyt töissä, yrittänyt vaihtaa työpaikkaa, mutta epäonnistunut siinä (koska ne uudessa paikassa eivät huolineet minua), opiskellut enemmän ja vähemmän ahkerasti kansalaisopistossa ja avoimessa yliopistossa, tukenut miestäni, joka suorastaan kinuttiin uuteen työpaikkaan, harrastanut liikuntaa, huolehtinut ihmisistä, aloittanut uuden harrastuksen ja ryhtynyt herkkulakkoon.

Olen ollut oikeastaan koko viime vuoden kiltti ja ahkera tyttö, hyvä vaimo ja esimiehiä totteleva työntekijä. Mutta mitään palkintoa siitä ei ole tullut. Päinvastoin. Lisää ja vaikeampia töitä, stressiään kiukutteleva mies ja toisten ihmisten asettamia painolasteja.


Tulipahan tässä nyt vain mieleeni kysyä, että mitä hemmetin järkeä on aina olla niin kiltti ja hyvä.

4 kommenttia: